keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Retkikertomus: Seitsemisen Kansallispuisto

Haluatko olla tukemassa Kalliopoika tuotantotiimiä? Tilaamalla Kalliopoika Youtube videokanavan, mahdollistat jatkossa laadukkaiden luonto ja retkeily videoiden tuotannon.
Tästä linkistä pääset tilaamaan kanavan Kalliopoika. https://www.youtube.com/channel/UCrJygwIZvCQXOgYrwNlkqxA  Suuret kiitokset tuestasi!



Seitsemisen Kansallispuisto 15.10.2017.






🎦Seitsemisen Kansallispuisto- Hirviharju-Luontoretki Part 1/7 Natur wandern in Finnland

Syksy on edennyt pitkin harppauksin kohti talvea. Tänään olemme tutussa Seitsemisen Kansallispuistossa vaeltamassa ja tutkailemassa maisemia ja uusia reittejä.
Auton jätämme Multiharjun parkkipaikalle. Päivät lyhenevät kiivaaseen tahtiin ja siksi on aloitettava retkeily aamusta varhain.
Multiharjulla rinkat siirtyvät tottuneesti selkään, saaden vielä pikaiset säädöt ja viilaukset. Vielä Hero5 action kamera ja kuvanvakaaja Karma grip käteen ja matka kohti seikkailuja voi alkaa.
Olen suunnitellut reitin valmiiksi jo kotisohvalla. Hirviharjun kautta takaisin Jaulintielle ja sieltä Liesijoen varresta kohti Saari-Soljasta josta matka jatkuu Liesilammin kautta Liesijoen myllylle. Myllyltä lähdemme
takaisin Multiharjulle.

Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa.

Uudet retkivarusteet pääsevät maastossa todelliseen testiin tänä syksyisenä päivänä. Savotan putkirinkka 906 on ensimmäistä kertaa selässä vaelluksella. Rinkan kokonaispaino on 15 kg ja ensituntuma tähän kapistukseen on loistava.
Kuorma ei tunnu painavalta, eikä paina hartioista. Rinkka pysyy jämäkästi selässä ilman heilumisia. Savotan 906 putkirinkka on kyllä erinomainen ja kestävä valinta tosi retkeilijälle. Ei ole putkirinkan voittanutta voisi tässä kohden lausahtaa.
Ykkösvaeltaja etenee tuttuun reippaaseen tahtiinsa edelläni, kuten aina ennenkin näillä patikointireissuilla. On se hiukan jo oppinut hellittämään kengänjuoksuaan,
pysähtymää, kuuntelemaan ja katselemaan luonnon esityksiä.
Täällähän on nähtävää ja kuunneltavaa yllin kyllin, ettei siihen tunnu riittävän edes kokonainen päivä. Retkeilijän tärkeimpiä varusteita lienee jalkineet, joiden tulisi pitää jalka kuivana ja lämpöisenä kaikissa olosuhteissa.

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Mahtava suo-Luontoretki Part 2/7


Meillä kummallakin vaeltajalla on jalassa Sievin Light Boot kevyt saappaat. Itsellä kirkkaan vihreät 44 numeron Lance 04 kengät. Ykkösvaeltajalta löytyy kirkuvan punaiset red merkkiset Sieviläiset. Muuten nämä ovat samaa tyyppiä, eroten lähinnä vain värinsä puolesta.
Keli on kostean sumuinen, kolea, lämpötilan keikkuessa viiden ja kuuden plus asteen molemmin puolin. Kuljemme parasta aikaa Multiharjulta tänne Hirviharjulle saakka ulottuvaa rajoitusosaa jossa ei saa polulta poiketa. Rajoitusosa jatkuu Seitseminen polkusilta Nro:30:een saakka.
Mikäs tässä on kulkiessa aamun happirikkaassa raikkaassa kelissä varsinkin, kun on jalassa nämä mainiot Sievin Light Boot jalkineet. Näissä on mahtavasti pitoa juurakkoisella märällä kivisellä taipaleella. Ainoastaan märät pitkospuut joiden pinnalla on kosteita lahonneita lehtiä saavat
kengänpohjan joskus lyömään tyhjää. Tuntuma polkuun on hyvä, kengän ollessa pehmeä ja joustava. Näillä saappailla voi tallustella huolettomasti niin lätäköt kuin kurakot eikä vielä ole ainuttakaan rakkoa ilmestynyt jalkaan. Lisäksi voisin vielä lopuksi mainita
näiden jalkineiden keveydestä. 44 numeron kenkä painaa noin 700g kappale.

Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?


Tältä Hirviharjun polkuosuudelta löytyy polun molemmin puolin vanhaa kelopuuta, ja on siellä muutama jättiläismäntykin heitetty sekaan. Mistä lienee johtunut, kun ei ole aikoinaan savottajätkät kaataneet näitä ikipetäjiä, korven jättiläisiä, vaan ovat ohittaneet kaukaa kiertäen.
Ykkösvaeltajan 45 litrainen reppu ei kyllä ole niitä maailman parhaimpia, eikä kalleimpiakaan. Biltemasta hankkimani reppu on ollut jo vuosia käytössä, eikä se oikein sovellu pitkiin reissuihin ja raskaitten kuormien kantamiseen.
Pahin puute tuossa repussa on selän pituuden säätö, jota ei ole. Olisi tarvetta saada hartiahihnoja korkeammalle jotteivat hartiat puutuisi.
Ompas siinä mahtavan kookas mänty! Pakko on kokeilla ylettyykö kädet puun ympäri. Ei riitä käsissä mittaa, jotta saisi sormet puun takana yhteen. Tämä lienee Seitsemisen paksuimpia puita?
Ihastelemme ja tutkimme polulla olevaa lyhytä katkennutta kelopuuta jossa on näkyvillä vanhoja metsäpalon jälkiä. Rungossa on hiiltyneitä kohtia ja pyöreitä reikiä. Onko puussa joskus kasvanut kääpiä jotka on sitten laho ajan saatossa syönyt?
Onneksi Multiharjun metsät suojeltiin jo vuonna 1910. Vanhaa metsää on säilynyt myös Pitkäjärven ja Seitsemisjoen maisemilla. Suurin osa Seitsemisen Kansallispuiston metsästä on talousmetsää. 100 vuoden päästä täällä kasvaa mahtavia honkia, suuria kuusia ja upeita haapoja.
Myrskyt ja metsäpalot ovat luonnon omaa metsänhoitoa, tarjoten pieneliöille ja vähän suuremmillekin eläimille loistavia asuinympäristöjä. Talousmetsä on omistajan kukkarolle tuottoisa, mutta silmää ei hivele hoidettu metsä josta puuttuu luonnon monimuotoisuus.
1800 luvun alussa Suomen metsät olivat surkeassa kunnossa. Suurten asuinpaikkojen lähimetsät ja jokien varret oli hakattu tyhjäksi. Kunnon rakennushirttä joutui hakemaan kymmenien kilometrien päästä korvesta. Metsää tuhottiin surutta, ajan tarpeisiin.

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Kalle Päätalo maisemat-Luontoretki Part 3/7

Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama.


Puusta rakennettiin talot, tarvekalut, veneet ja puulla lämmitettiin asumukset ja pirtit. Kaskiviljely kulutti puuvaroja myös. Metsään hakattiin suuria aukkoja joissa kaadetut puut poltettiin ja siihen samaan paikkaan istutettiin sitten viljaa kasvamaan. tämä kaskettu maa
ei antanut hyvää satoa kuin muutaman vuoden, joten pelto oli hylättävä ja raivattava uutta alaa ruuan tuottamiseen. Koivu valtasi myöhemmin nämä hylätyt kaskialueet vieden kasvualaa havupuilta.
Tervanpoltto ja metsäpalot kuluttivat myös Suomen metsävaroja rankasti. Kun metsää syttyi palamaan ei kukaan sitä sammuttanut, odotettiin syksyä ja sateita sammutustyöhön.
Tuossa edessä menee silta kapean puron yli ja puron takana avautuu pieni suopätkä. Suo kukkii loppusyksyn monenkirjavissa väreissä, luoden rauhaisan tunnelman ja ilmapiirin vaellusmatkalle. Tästä kohtaa loppuu Multiharjun rajoitusvyöhyke.
Polku kiipeää Hirviharjun selkään, edeten mutkittelemalla tätä hienoa harjumaisemaa. Paksut kirkkaan vihreät sammalmättäät peittävät harjun hiekkaa.
Tallattuna on pitkät matkat polkua, kun saavumme Jaulin tielle, josta suuntaamme oikealle. Tätä hiekkatietä riittää 1,5km ja on aika tylsää kävellä kuten ykkösvaeltaja asian ilmaisi. Tuossa se jaulin kämppäkartano sitten on, Kalle Päätalon rakentama. Kalle Päätalon vasara on tuossa iskenyt monet iskut, saha leikannut
lautaa ja on siinä muutama kirosanakin ilmoille päässyt kämppäkartanoa rakentaessa kaverinsa Rousto Villen Kanssa. Alkuperäinen kämppä on palanut ja rakennettu uudelleen 1959.
Hevostalli oli pitkään alkuperäisessä asussaan mutta se kunnostettiin uuteen uskoon, eikä siitä alkuperäisestä Kalle Päätalon rakentamasta tallista ole jäljellä yhtään mitään. Käymme kurkkaamassa Liesijoen Jaulin sillalla veden virtausta ja jatkamme matkaa Saari-Soljaselle.
Tästä on matkaa Soljastensuolle 1,6 km. Ennen Soljasta on kuitenkin syytä kaivaa repusta Sony AX100E 4K kamera ja kuvata Liesijoen mutkittelevaa uomaa virran voimakkuuden vaihdellessa verkkaisesta vedenjuoksusta voimalliseen,
lähes koskimaiseen virtaukseen.

Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan.

Polku kulkee joenvartta 300 metriä ja kääntyy jyrkästi oikealle päätyen rämeiselle suolle. Nyt on tauon paikka saavuttaessamme Soljasten keittokatoksen. Laitamme leirin pystyyn nuotiopaikalle ja siinä kohta vesi kiehuu kaasupolttimen pohistessa. Käydään Soljasten suon katselulavalla kääntymässä ja
matka jatkuu Liesijoen Myllyn suuntaan. Matkan varrella on lähde ja siinä näkyy virtaavan pieni vesiliru ruostumattomasta teräsputkesta tehdystä virityksestä.
Kettulammi on saanut uuden sillan jota pitkin on vaeltajan turvallista astella eikä tarvitse pelätä jalan pettävän alta, kuten oli edellisellä vanhalla laholla sillalla vaarana. Majavien jälkiä näkyy runsaasti tässä kohtaa. Talttahammas on savotoinut monet paksut puut nurin.
Kettulammin puron ylittävällä pitkospuu sillalla kannattaa olla tarkkana, koska ne pitkokset on aika lahossa kunnossa ja päivä paistaa reilusti muutamista kohdin.
Rahat on tiukilla Metsähallituksella, rahareikiä ja korjausvelkaa riittää eikä näin ollen pystytä kaikkia paikkoja pitämään priima kunnossa.
Polku kiertää lammen rantamaisemilla ja Vesi on todella korkealla tullen tänne polulle saakka joissakin kohdin. Kosken pauhua alkaa kuulua Liesijoen myllyä lähestyttäessä. Kuusten väliin
on kasattu mahtavat määrät päreitä jotka lienevät tarkoitettu myllyn katolle laitettaviksi. Jokiristin tulentekopaikalla lämmitän lihakeiton itselleni, koska ykkösvaeltaja makaa tuossa
lankulla selällään ja potee migreeniä. Keho ravittuna on hyvä lähteä loppumatkalle, ja nyt puhun itsestäni. Ykkösvaeltaja ei laittanut muruakaan suuhunsa, mutta siitä huolimatta tuntuu hänen kenkänsä nousevan polulla melko kiitettävästi. Juutun kameran kanssa kuvaamaan muutaman kerran ja joutuu siinä
jokusen juoksuaskeleen ottamaan jotta saan ykkösvaeltajan selkäpuolen taas näkyviin. Päivän reissu alkaa olla siinä! Matkalle tuli mittaa noin 17 km.

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoki- Saari-Soljanen-Luontoretki Part 4/7

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Lähde-Liesijoen myllylle-Luontoretki Part 5/7

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Liesijoen mylly-Luontoretki Part 6/7 Der Nationalpark, der für die

🎦Seitsemisen Kansallispuisto-Multiharju-Luontoretki-Retkiruokailu Part 7/7

maanantai 22. toukokuuta 2017

Seitseminen matkakertomus 21.4.2017

Retkivalmistelut

Päätin lähteä retkeilemään Seitsemisen Kansallispuistoon  kevään kynnyksellä. Heräsin hyvissä ajoin seitsemän jälkeen. Näytti keli verraten hyvältä näin aamutuimaan. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja lämpömittari kuroitteli plus asteita.
Säätutkasta kun katsoin tilannetta, näkyi siellä kuurosateita tulevan! Nokialla alkoi tummat pilvet vyöryä järven päälle juuri kun aloittelin repun pakkaamista. Lunta sieltä taivaalta satoi ja hetken päästä taas vettä oikein kaatamalla.
Kyllä sää on taas oikukas! Ylöjärven puolella aurinko paistoi.

                                             Luontokeskus Seitseminen



Seitsemisessä aurinko paistaa

 Seitsemisen luontokeskuksen pihassa olin kymmenen jälkeen. +2 astetta näyttää mittari luontokeskuksen grillikatoksen seinällä. Retkikartta: seitsemisen Kansallispuiston luontokeskus
Kävin ensin luontokeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä luontovalokuvia ja täytettyjä eläimiä.
Haen autosta täyteen pakatun repun(13kg) ja lähden Runokangas reitille, joka lähtee luontokeskuksen pihasta ja kiertää Pakkulakankaan ja Ahvenlammin sivua takaisin luontokeskukselle. Tämä polku on kahden kilometrin mittainen. Retkikartta: Runokangas reitin alku



Paikoitellen polku on jäinen ja märkä. Ahvenlammin takareunalla kaksi joutsenta nostelee pitkiä kaulojaan ollen jatkuvasti valppaina.Lampi on umpijäässä. Retkikartta: Joutsenet lammella
Otan Sony AX100E 4K videokameran laukusta ja yritän saada mahdollisimman heilumatonta videokuvaa joutsenista ilman jalustaa. Jalustaa en näillä reissuilla mukanani raahaa. Täytyy vain yrittää hakea erilaisia tukipisteitä käsille ja kameralle.
 Aurinko menee taas pilveen ja heti tuntuu ilma viilenevän. Välillä taas sataa hiukan rakeita, mutta parempi pieni raekuuro kuin vesisade.



Tuolta polun mutkan takaa ilmestyy kaksi koiraa. Tulevat nuuskimaan retkeilijää. Koirien perästä tallustelee mies, joka komentaa  näitä tulemaan luokseen. Kello kärkkyy jo yli kaksitoista kun saavun autolle. Tunnin verran sain aikaa kulumaan kahden kilometrin vaellukseen. Onneksi riittää valoisaa pitkälle iltaan, joten kiirettä ei ole.


                                  
Koveron torpalla on mukava keitellä teetä

Ajan autolla Koveron Kruununmetsätorpalle ja keittelen siellä teetä. Bilteman retkikeitin on nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Retkikartta: Koveron Kruununmetsätorppa
Vähäinen vesimäärä kiehuu hetkessä, vaikka kova puuskainen tuuli sammuttaa liekin muutamia kertoja.(kaasun virtaus oli liian pienellä) Kuvauskalustona on kolme kameraa. Hero4 kameralla teen äänitukset pienen nappimikrofonin avulla. Sony 4K videokameralla kuvaan retken yksityiskohtia. Hero5 Black kamera on kiinni GoPro Karma gimbaalissa. Karma pitää kameran vaakatasossa kolmeen suuntaan. Karma gimbaalin yksi puute tulee esiin juuri äänessä! Kotelo peittää yhden kolmesta mikrofonista ja ääni kuuluu kuin kaivosta. Puutteista vielä sen verran mainitsen että, Karman ohjelmisto ei toimi toivotulla tavalla! Täytyy odotella ohjelmistopäivitystä Gopro insinööreiltä, koska esim horisontti joskus menee vinoon!

                                            Koveron Kruununmetsätorppa


Koveron kaivosta olisi saatavilla vettä, joka on keitettävä ennen käyttöä. En viitsi vinssata puolta litraa vettä jonka tarvitsen teehen. Kaivon kannella istuessani kurvaa volvo pihaan ja siitä astuu ulos nuorehko mies. Luulee minua metsähallituksen mieheksi, mutta pettyy kun olenkin vain tavallinen retkeilijä. Oli ilmeisesti sopinut tapaamisen Koverolle Seitsemisen huoltomiehen kanssa. Sen verran on keli kalsea että joudun kaivamaan fleece takin repusta ja laittamaan sen päälle.
Kello on käynyt jo yli yhden kun heitän repun selkään ja suuntaan takaisin autolle joka on Koveron parkkipaikalla. Yhden retkeilijä miehen näin kulkevan torpan läpi. Oli matkalla Liesijärven laavulle. Sanoin tulevani samaan paikkaan.
Ajan autolla Multiharjun P-paikalle ja suuntaan sieltä Aarnipolulle
Kello 13:38.



Jättiläispetäjät kurkottavat kohti korkeuksia Multiharjulla, kelopuiden reunustaessa polkua

Multiharjua kiertävä Aarnipolku on 1,8 km mittainen. Kuljen 0,7 km harjun itäistä polkua pitkin ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Multiharjun aarnimetsä on suojeltu 1910. Vanhimmat petäjät ovat lähes 400 vuotta vanhoja kilpikaarnaisia jättiläispuita. Vanhoja metsäpalon jälkiä on havaittavissa suurten mäntyjen tyviosissa. Muutama suuri haapa kurkottaa korkeuksiin kuusikkovaltaisessa metsässä. Suuret kelopuut reunustavat polunvartta luoden maisemaan vanhan metsän ilmettä. Keloja on mennyt nurin, osan jäädessä konkeloon suurten kuusien kanssa. Maassa makaa kelopuita ja myrskyn kaatamia mäntyjä ja kuusia. tarjoten pieneliöille pesäpaikkoja ja elintilaa. Luonnontilainen metsä on paljon mielenkiintoisempi tutkimusmatkan kohde verrattuna talousmetsään. Retkikartta: Seitseminen Multiharju

Liesijärven laavulle on Multiharjulta 6 km taivallettavaa.

Vastaan tulee polkuristeys. Harjun laitaa kulkemalla pääsee Koverolle ja oikean käden suunnasta löytyy polku joka vie kohti Liesijärven laavua. Karttaa ei minulla ole kädessä, muistin väärin polut ja lähdin Koveron suuntaan! Polkuristeyksissä on nähtävillä yleiskarttanäkymä, mutta siitäkin huolimatta kuljin hiukan harhaan, muutaman sata metriä  ja huomasin virheeni. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja suunnata oikealle polulle. Pitäisi keskittyä enemmän siihen yleiskarttaan kuin hatariin muistikuviin jostain polun pätkästä.
Hikeä alkaa pukkaamaan paidan kostuessa hartioilta. 600 metriä on matkaa seuraavaan risteykseen josta jatkan suoraan kohti Haukilampi Pitkäjärvi suuntaan. Oikealle menevää reittiä pitkin pääsee myös Liesijärven laavulle(5,2km) josta tulen takaisin. Kello on 14:23 kun kuvaan suurta kelopuuta. Tästä ei ole pitkä matka Seitsemisjoen sillan polkuristeykseen. Joella on leveyttä pari metriä ja vesi on synkän tummaa, virraten verkkaisesti. Kello on 14:40. Haukilammelle 1.1km vasen suunta. Jatkan tästä oikealle Seitsemisjoen yli kohti Pitkäjärveä. Kyllä täällä risteyksiä ja polkuja riittää! Kaksisataa metriä ja taas tulee polkuristeys vastaan. Pitkäjärvelle on matkaa 1.4 km tästä vasemmalle, oikealle menevää polkua pääsee Tulusmäelle, suuntaan josta tulin.
Tämä on polku jota voi ajaa maastopyörällä Hirviharjulle ja siitä eteenpäin Pirkan taival reitistöä pitkin.
Pitkäjärven ja Tulusmäen suunnasta tultaessa puuttuu opasteet Haukilampi/Kovero reitistä., menee vain polku ilman kylttejä!
Tästä kohtaa neljäsataa metriä ja uusi risteys. Pitkäjärven kämpälle pääsee jatkamalla suoraan. Käännyn oikealla Tuulimäen suuntaan eteläkierros reitistölle. Kyltissä lukee Saari-Soljanen 6,2 km.
Tästä saa taivaltaa 2,2 km seuraavaan risteykseen. Nyt sitten tulee tämä risteys jossa joutuu vähän miettimään jos ei ole tarkkaa karttaa kourassa. Suoraan johtava polku on hiihtoreitti ja oikealle menevä polku menee Saari-Soljaselle ja Liesijärvelle.
Jos menee tuota hiihtoreittiä pitkin niin sitäkin pääsee Liesijärvelle, kunhan kääntyy oikealle polun tullessa tielle.
Kohta tulee tie vastaan josta Liesijärvelle on matkaa 1,7 km. Tätä tietä voi ratsastaa hevosella ja tietysti ajella maastopyörällä.
Jos tästä kääntyy oikean käden suuntaan niin vastaan tulee Liesilammi (1,4km) ja  myös Liesijärven laavu.
Polku on mukavan pehmeä kulkea ja aurinko taas hetken paistaa. Saavun Liesijärven laavun maisemiin hiukan ennen neljää. Käyn kurkkaamassa polun vasemmalla puolella olevaa ladon raatoa ennen laavua. Lato makaa kyljellänsä rannan tuntumassa veden varassa. Retkikartta: Vanha lato






Seitsemisen Kansallispuiston monista laavuista yksi sijaitsee Liesijärven rannalla

Ylitän joen yli vievän sillan. Tästä on laavulle matkaa enään kaksisataa metriä. Jään hetkeksi katselemaan sillalle jokea ja maisemaa. Tämä joki laskee Liesijärvestä Liesilammin kautta Kettulammille josta se yhdistyy myllyn jälkeen Liesijokeen. Retkikartta: Liesijärven laavu
Savunhaju leijailee laavun nuotiopaikalta. Täällä on sama retkeilijä ruokailemassa johon törmäsin Koveron torpalla.
Alan valmistella omia ruokatouhuja kaivamalla repun sisältöä laavun makuualustalle. Kylmänväreet alkavat hiippailla kehoon, koska aluspaita on kostunut hiestä matkalla. Vedän Fleece takkia päälle ja etsin kaasupolttimelle sopivaa paikkaa.
Poltin temppuilee eikä tahdo luovuttaa kaasua tarpeeksi tehokkaasti. Liekki on keltainen ja lepattaa puolen metrin korkeudella. Kääntelen kaasupulloa mutta homma meinaa tyssätä heti alkuunsa. Vikahan selvisi kun aloin muistelemaan Bilteman käyttöohjetta kaasupullon käytöstä.
Kaasun käyttölämpötilan olisi hyvä olla +4 astetta tai yli. Onneksi aurinko lämmittää pulloa sen verran, että kohta alkaa kuulua tuttua kohinaa polttimesta ja vesitippa kiehahtaa hetkessä. Täytyy vain muistaa että kesäkeleillä kaasupullo täytyy pitää varjossa! Tuossa järven lahden laidassa kaksi joutsenta kyntää vettä, välillä työntäen pitkää kaulaa veden pinnan alle.



Heitän kiehuvaan veteen Semperin makaronia. Repusta löytyy pieni kylmälaukku jossa on valmiina tehty jauhelihakastike.
Kaikki muukin tarpeellinen, suolasta alkaen on mukana. Ruoka maistuu hyvälle, ja lisäksi teen kaksi leipää joihin sivelen reilulla kädellä voita ja parit siivut juustoa.



17:00 näyttää kännykän kello kun keittelen kupposen teetä laavulla. Kerään kamppeeni ja valmistaudun jatkamaan matkaa Multiharjun P-paikalle jonne on matkaa tasan 6 km. Kello on jo 17.30 ja on parasta laittaa suurempaa vaihdetta silmään tai muuten hämärä yllättää. Sammutan kytevän nuotion vedellä ja tarkistan ettei jäänyt omia tavaroita pyörimään ympäristöön.

Väsymystä ja hiertymiä jaloissa. Liesijoen mylly lähestyy

Nyt ei ole aikaa pyörähtää toisella tulentekopaikalla joka on tässä laavun lähettyvillä. Telttailualue, puuvarasto ja vessat löytyvät myös sieltä. Menee vielä alaselkä oikealta kramppiin kun nousen laavun ritsiltä ylös. Koko pitkän päivän ollut reppu selässä ja lienee näin äkkiseltään selkä tottumaton pitkiin reissuihin.
Ennen Liesilammia, joen varrella seisoo jykevä jättiläishaapa. Puulla on paksuutta niin ettei siitä ylety kädet ympäri.



Toivottavasti majava ei kaada tätä komeaa puuta! Majavan savottaa näkee jo tässä kohdin. Sieltä täältä on kaadettu puuta.
On se majava upottanut hampaansa myös aika paksuun haapaan, joka oli jo viime vuonna lähes kaatumassa. Nyt en sitä samaa puuta enään löydä. Liesi ja Kettulammin läpi virtaava joki on saanut päälleen uuden sillan. Entinen olikin läpi lahonnut reikäinen sillankuva. Tässä  on taas majava kunnostautunut ja näyttänyt puunkaato taitonsa. Puuta on kaadettu oikein urakalla. Retkikartta: Majavan savotta






Vaihdan uuden akun Hero4 kameraan jolla tallennan äänet. Jatkan matkaa Liesijoen myllylle joka on tuossa kivenheiton päässä.
Mylly seisoo edelleen ryhdikkäänä joen päällä, sammalten kasvaessa katolla. Tuossahan näkyy olevan suuri kasa päreitä valmiina odottamassa katontekijöitä. Retkikartta: Liesijoen mylly
Tämä mylly on tuotu Ruoveden Koveron koskelta tänne 1995. Tällä samalla paikalla on ollut aikoinaan saman tapainen mylly joka on siirretty jonnekkin muualle. Ainoastaan myllynkivet ovat jääneet alkuperäisinä paikoilleen.



Vilkaisen kelloa joka näyttää 18:21. Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Pitkospuut ovat osittain vielä jään ja lumen peitossa. Tarkkana saa olla ettei jalka lipeä. Liesijoen siltaa lähestyttäessä kuuluu veden pauhua. Vettä riittää tässä pienessä koskessa! Retkikartta: Liesijoen silta
Tästä on matkaa 150 metriä Jokiristille, jossa on telttailualue, nuotiopaikka ja vessat. Jaulin kämpälle pääsee tästä polkua pitkin(1,9km). Jatkan suoraan kohti Multiharjua jonne on vielä matkaa. Alkaa kengän kärki hakemaan polulta kiven selkää ja juurakon mutkittelevia lonkeroita. Ei enään tahdo väsynyt jalka nousta tarpeeksi korkealle.
Seitsemisjoen lähellä, vasen jalka uppoaa polulla olevan jään läpi matalaan veteen, kengän kastuessa kärjestä. Joen vesi on korkealla ja se on noussut osittain polulle. Ylitän polun jota voi ajaa maastopyörällä. Vasemmalle Tulusmäki ja oikealle Pitkäjärvi. Jatkan suoraan kohti Multiharjua (0,7km) 19:22 saavun P-paikalle, heitän repun auton perään ja lähden kohti kotia.
Kotipihaan päästessäni on kello kiertänyt lähes täyden ympyrän. Patikointia tuli 15,5 km.
Auton kyljet on saanu kunnon rapa roiskeet matkalla. Kelirikkokausi oli pahimmoillaan hiekkateillä!




torstai 11. toukokuuta 2017

maanantai 3. huhtikuuta 2017

seitsemisen Kansallispuisto/Seitseminen National Park




                                          Kovero-Alkavanahde 30.8.2014


                                           Pitkäjärven kämppä

                                            Puunhalaaja


               Pitkäjärven metsäkämpän hevostalli



                                                 5.10.2014

                                           30.5.2015



                                           Majavan jälkiä seitsemisen Kansallispuistossa 30.5.2015













                        Koveron torppa/Kruununmetsätorppa



                                      Multiharju Seitseminen






























5.3.2017 Hiihtovaellusvideo Seitsemisen Kansallispuisto


                       
                                             2014







perjantai 16. syyskuuta 2016

Seitsemisen Kansallispuisto

                                          Keittokatos: Saari-Soljanen



Vaellusvideo Seitsemisen hienoissa maisemissa! Saari Soljasen luontopolulla käymme tutustumassa suoluontoon. Täältä löytyy kolme Soljasten lampea. Saari, Kirkas ja Musta Soljanen. Pieniä suolampia noin 250-500 metrin mittaisia vesialueita.
Kahden kilometrin luontopolku kiertää Saari-Soljasen ympäri, palaten takaisin keittokatokselle josta lähdimme liikkeelle.



Retkikartta: Keittokatos
Yksinäinen joutsen soljuu tyvenellä saari Soljasen lammella, eikä tunnu häiriintyvän parista vaeltajasta. hankala kuvauskohde, koska edessä on muutama männynkäkkärä.



Retkikartta: Soljastensuon katselulava
Soljastensuon katselulavalta näkyy ainoastaan suomaisemaa, ei ainuttakaan siivekästä. Huomionarvoista on liikkumisrajoitus 1.4.-15.7. välisenä aikana, Soljasten alueella polkujen ulkopuolella.
Retkikartta: Katselulava Kirkas-Soljanen
Suurempi katselulava avautuu Kirkas-Soljaselle päin, jonne on kulku myös pyörätuolilla. Näin on hienosti otettu huomioon liikuntarajoitteiset ja muut huonojalkaiset luonnon ystävät Seitsemisen Kansallispuistossa. Maisema on upea näin aurinkoisella kelillä! Katselulavalta palatessa, näemme kyykäärmeen joka yrittää luikerrella kohti puupäällysteistä baanaa. Auringon tuoma lämpö houkuttelee luikertelijaa, mutta ihmisten kengistä tuleva värähtely saa sahalaitakuvioisen matelijan toisiin ajatuksiin.
Yritän saada käärmeestä kunnollista videokuvaa, mutta huonolla menestyksellä. Suomaastoon hyvin sulautuva luikero ei mene paikkaan, johon kuvaaja sen toivoisi menevän!
Vähän on muita liikkujia tänään luontopolulla. Pariskunta tulee juuri käärmettä ihailemaan, ei nyt muita kulkijoita ole polulla liikkeellä. Saari-Soljasen keittokatoksella/ nuotiopaikalla on jokunen makkaranpaistaja koiriensa kanssa, näiden haukkua louskutellessa meille kulkijoille.
Tästä jatkamme matkaamme Kirkas-Soljasen varauskeittokatoksen vieritse, Kirkas-Soljasen tulentekopaikalle.
Retkikartta: Kirkas-Soljanen varauskeittokatos
Keittokatoksen vuokraus ei ole mitään halpaa hupia. 20 euroa/ tunti, ja saat nautiskella makkarasta ja virvokkeista omassa rauhassa.
53 neliötä oleskelutilaa Keittokatoksessa